Pellosta Brnon: Santeri vs. Ceska posta

Morjesta!

Taas viikko kulunu ja pitäs jotai yrittää skriivailla. Alkuviikosta olin kipeenä eikä oikee mikää tuntunu mukavalta. Olin siis pari päivää pois duunista, mut ei mitää suurempaa hätää. Tiistaina käytiin tuolla meidän "isäntäkoululla" Evankelica akademiessa esittelees vähä Suomee ja opistoa Merin kans. Oli iha mielenkiintosta hommaa, mut tuli vähä semmonen olo etten oo varma, että ymmärsikö nää opiskelijat mitä me selitettiin. Helkkarin vaikeeta kääntää jotaki sanoja suomesta englantiin. Ruokaan liittyvät sanat ny vaikka ekana.. Ei mitää käryä mikä on karjalanpiirakka tai mämmi englanniks.. Toinen vaikee käännettävä asia oli opiskelun sisältö. Ei ollu iha täyttä varmuutta mitä selitettiin ja mitä sanoja käytettiin. Mutta kahlattiimpa seki läpi ja loppujen lopuks tuli sellanen fiilis, että onnistuttiin. Tuntu, että tääl tiedetään tosi vähä suomesta. Kaikki tietää et suomes on kylmä ja lunta mut siihen se sitte jää. Jotku tietää jääkiekkoilijoita nimeltä. Musiikkia paljo vähemmän. Nightwish ja The Rasmus on sellasia bändejä mistä jotku on kuullu täällä. ( The Rasmuksen levy kyl löytyy Salesian Centerin levyhyllystäki.) Mut joo, puoltoista tuntii höpöteltii Merin kans meidän loistavalla englannilla ja välillä näytti et jotakuta ehkä kiinnostiki.

Meikän frisbeegolfseuran puuhamies, Vierin Jukka, oli ilmeisesti tietoinen et mä oon tääl nuorisohommissa. Jukka sit halus lahjottaa frisbeegolf kiekkoja Salesian Centeriin! Iso kiitos! No Jukka lähetti paketissa tänne kolmisenkymmentä kiekkoa. Ei oo muuten hetkeen ollu vaikeempaa hommaa ku saada se paketti postista. Keskiviikko aamulla ajattelin et lähempä hakemaan pakettia. Kysyin hostellin respasta, että mihin postii mun paketti tulee. Neuvoivat pääpostiin, joka sijaitsee rautatieaseman vieres. No sinne siis ja jonottamaan. Pääsin luukulle juttelemaan rouvan kanssa, joka sit vaa viitto kohti seuraavaa luukkua ilman yhtään englannin kielistä sanaa. No seuraavalle luukulle odotellessa tuli joku paikallinen nainen englanniks neuvomaan, että oon vääräs toimistos ja oikee toimisto sijaitsee tos kulman takana. No menin sinne, ensi hirvee dilemma että mistä napista painan et saan oikeen vuoronumeron. Loppujen lopuks painoin vaa jotai nappia ja osuin vissiin oikeeseen ku tuli oikeennäkönen numero. Siinä odoteltuani pääsin luukulle ja taas vanhempi rouva ilman englannin kielen taitoa. Siinä hetken sönköttelyn jälkeen tuli taas joku ystävällinen paikallinen neuvomaan ja tulkkaamaan. No eihä se paketti siinä postissa ollu. Sain uuden osotteen ja lähin tramilla sitä kohti. Luulin tietäväni missä kyseinen paikka oli mutta eihä se tietenkää siinä ollu. Hetken harhailun jälkeen löysin postin ja eiku yrittämään paketin lunastamista. Tsekin, englannin ja viittomakielen jälkeen sain uuden lapun jossa oli uusi osoite, joka oli iha lähellä hostellia. Taas tramin kyytiin ja kohti seuraavaa posti toimistoa. Ja tällä kertaa postitoimisto oli jopa oikea. Voi toki olla vaikeeta saada paketti kun postineiti yrittää laittaa sukunimeks Santeri Onni Oliver kerta toisensa jälkeen. Taas tarvittiin sitä kuuluisaa elekieltä ja pakettikin saatii postista pihalle. Saldona kolme tuntia seikkailua, seitsemän postineitiä jotka eivät puhu englantia, kaksi ystävällistä ja auttavaista paikallista, kolme trami matkaa ja yksi paketti. Santeri 1 - Ceska posta 0!

Siitä sit duunii ja kiekot kiikutin samalla mukana. Oli vähä hankala selittää kiekkojen tarkotusta, kun ei ollut kielitaitoista työntekijää paikalla. No taas selvittiin vaihtoehtoisilla tavoilla ja käytiin vähä nuorten kanssa heittelemässäkin. Ens viikolla pitäs kehittää jotai vähä suurempaa näiden kans. Olis hienoa jos sais muutaman nuoren innostumaan kunnolla lajista. Muuten duuniviikko oli kaksjakoinen. Keskiviikkona ja torstaina vastuuhenkilö ei puhunut englantia ja oli vähä hankalaa olla ja miettiä et mitä sitä nyt sit tekis ku muksut istuu ringis ohjaajan kans ja puhuu tsekkiä. Sää oli aika kauhee, perinteinen suomen kesä. Eli vähä reilu 10 astetta ja vettä. Tuli pelattua lautapelejä ja pöytäfutista aika urakalla. Itelle on suurin haaste varmaankin se, että miten saada keskustelu aikaan nuorten kans jos ne ei tuu jutteleen mulle. Sitä pitää miettiä ja koittaa tehä asioita vähä erilailla.

No, nyt ku ne frisbeet tuli tänne nii itekki pääsi vähä heitteleen ja treenaamaan. Googlailin vähä Brnon alueen frisbeegolf ratoja ja oliha niitä pari tässä iha lähellä. Toisella kävin torstai aamuna pelailemassaki. 50 metrisiä suoria väyliä ilman esteitä. Ei tarvi siis käydä uudestaan. Toivottavasti toinen baana olis vähä parempi..

Pistän tähä loppuu vielä vähä sekalaisia kuvia viime viikolta!