Pellosta Brnon: Sotaa ja jalkapalloa

Koti-ikävän taso asteikolla 1-10 on ehkä 4? Ainakin tällä hetkellä. Ikävän taso vaihtelee joka päivä hyvin paljon. Viikko sitten se oli ehkä jopa kahdeksan pintaa. Sitten kun olin muutaman päivän töissä, taso laski. Olen nauttinut työpäivistäni, on ollut ihana huomata, ettei kielimuuri haittaa lapsia yhtään - he pyytävät minua silti pelaamaan ja tykkäävät huomiostani.

Viime viikon tiistaina oli jännittävä päivä! Pääsin näkemään, minkälaista on katutyö täällä päin! Sitä olenkin odottanut innolla. Lähdimme kahden työntekijän kanssa kiertämään kaupungille. Kävimme pari puistoa läpi ja muutamia asumisalueita. Tarkoituksena on tavoittaa romani lapsia ja nuoria ja "mainostaa" meidän paikkaa ja työntekijöitä, jotta he tutustuisivat meihin ja osaisivat ottaa yhteyttä/löytää turvallisen paikan. Vietimme aikaa lasten kanssa leikkien, meillä oli hyppynaruja mukana. Se oli hyvä keino saada yhteys lapsiin.
Kävimme myös yhden hostellin piha-alueen läpi, mutta siellä ei näkynyt lapsia. Olimme myös eräässä kerrostalon piha-alueella, jossa katsoimme pihan läpi, jos löydämme huumeneuloja. Yritämme ennaltaehkäistä, ettei lapsiin satu kun he leikkivät pihalla. Rakennus oli hyvin karu, joissakin asunnoissa ei ollut edes ulko-ovea. Toinen työntekijöistä kertoi, että rakennus on asumiskelvoton ja se pitäisi purkaa. Nyt siellä silti asuu ihmisiä, pieniä lapsiakin.

Päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa, karuista asioista huolimatta. Pitää olla vain neutraali asian suhteen ja antaa oma panoksensa ja nauttia lasten kanssa ajasta. Päivän päätteeksi vietimme tosiaan Santerin synttäreitä (kuten ed. blogikirjoituksessa Santeri jo totesikin). Miekin maistoin ensimmäisen kerran tsekkiläistä ruokaa - ja viimeisen kerran... Makuaisti piti ruuasta, mutta kroppa ei. Keskiviikon sairastin kotona ja torstaina palasin taas töihin. Torstaina olin päivän klubilla ja pelasin koko päivän lasten kanssa kortti- ja lautapelejä. Päivä meni todella nopeasti sinä päivänä, oli todella ihanaa, nautin!

Viikolla eräs paikallinen opiskelija oli lähettänyt viestin ja kertonut tapahtumasta, mikä on Brnon kaupungin ulkopuolella. Kävimme lauantaina ihmettelemässä mikä juttu oikein oli kyseessä. Tapahtuma liittyi toiseen maailmansotaan. Matkustimme bussilla Orechoviin. Oli helppoa hoksata, milloin pitää hypätä bussista - matkassa oli muutamia ihmisiä, joilla oli sotaan liittyviä asuja. Paikanpäällä oli paljon kojuja, joissa myytiin sotatavaroita, vaatteita, laukkuja jne... Siellä oli myös mönkijärata ja jokin ampumisjuttu. Huipennus oli, kun ihmiset esittivät sodan, siellä oli räjähteitä ja ampumista - ei nyt oikeita, mutta hyvin vaikuttavaa!
Sunnuntaina Santeri sai houkuteltua tytöt katsomaan paikallista jalkapallo-ottelua. Hyvin edullista - vain 60 korunaa maksoi opiskelijalta lippu (eli reilu 2€)! Itse en hirveästi fanita jalkapalloa, mutta oli hieno tunnelma! Ja kyllä taisin hypähtää pystyyn kun Brno sai maalin....

En osaa yhtään kuvitella, että olemme enään vain reilu kaksi viikkoa Brnossa... Mihin tämä aika meni? Koti-ikävä asteikko nyt... Ehkä 2? Ainoa asia mitä nyt kaipaan on tuttu ruokakauppa. Tänään myyjä suuttui kun koskin ostoksia erottavaan kapulaan. Tiedän ainakin, etten enää yritä olla omatoiminen.

Enjoy the pictures! ~Ocean